Powered By Blogger

lauantai 1. marraskuuta 2014

305. kuppi



PYHÄINPÄIVÄ  evl.fi

Pyhäinpäivä on Suomessa säilyttänyt hartaan luonteensa. Kirkollisista juhlapyhistä se on viidenneksi suosituin. Marraskuun pimetessä kansa haluaa muistaa hautausmailla kynttilöin ja seppelein poisnukkuneita läheisiään. Myös kirkoissa sytytetään kynttilöitä vainajien muistolle. Nimi "pyhäinmiestenpäivä" on elänyt sitkeästi kansan suussa, vaikka nimi vaihtui jo vuonna 1967. Alkuperäinen latinankielinen nimi "Festum omnium sanctorum" on sukupuolisesti neutraali. 

Aamu alkoi aurinkoisena. Aurinko paistoi sisään niin keittiön...


...kuin makuuhuoneenkin ikkunoista


Pyhäinpäivä on muistelupäivä...


Isovanhemmistani muistan vain kolme, koska isän isä kuoli puoli vuotta syntymäni jälkeen. Äidin vanhempia näin pari-kolme kertaa vuodessa, he kuolivat 90-luvulla. Isän äiti, mamma, kuoli elokuussa 1992. Mamma oli minulle kaikkein tutuin isovanhempi,  asui meillä kotona ja joi kahvia mm. näistä sinikukallisista kupeista:


Lapsuudessani juotiin pannukahvia. Muistaakseni mamma joi kahvin mustana...


Koulusta tullessani, siis jo ensimmäisiltä luokilta, kotona odotti mamman keittämät kahvit ja sain välipalaksi pullamussua!



Marraskuu

On jälleen movemberin aika: http://fi.movember.com/


Ostin jo eilen itselleni ISOT VIIKSET ;)


Näin mennään koko marraskuu:


KEEP CALM marraskuu...


...näyttää tältä:


Ja siitä se ajatus sitten lähti!


Pyhäinpäivä. Kaupat kiinni. Mitä meiltä löytyy...


Eläköön lukutaito: otsikkoa lukematta luin reseptistä, että  suklaapaloja ja luulin kaikkia aineita olevan...


No, ei ollut fariinisokeria, laitoin muscovadosokeria, jota ei ollut aivan tarpeeksi...


Vaniljauutetta ei myöskään ollut, laitoin vanilliinisokeria...


Ja tässä minun näkemykseni suklaapalloista:


Sekaan vaan!


Taikina näytti ja maistui hyvältä...


180-asteiseen uuniin...


25 minuuttia myöhemmin:


Asioita, joita en koskaan ennemmin ole tehnyt: voikreemi! Vai onko unelmatortun väliin laitettava juttu voikreemiä... Eniveis.  Menin sitten googlailemaan ja sieltä löytyi jos jonkinlaista versiota. Miksei voi olla vain yhtä voikreemiä? Valitsin lopulta helpoimmalta vaikuttavan Kinuskikissan blogista löytyneen sokerikreemin (mitä eroa sillä muka on?):

125 g   voita
250 g   tomusokeria
1 tl      vanilliinisokeria
1 rkl    vettä

Ja tällaista sain aikaan:
 

Pursottaminen ei kaiketi ole kovin vaikeaa, mutta minä jotenkin hosuin. Ei kovin nättiä jälkeä...



Iltahämärissä halusin sytyttää kynttilöitä ja kaivoin kaapista ihania Festivo-kynttilänjalkoja

https://store.iittala.fi/Brandit/Iittala/Festivo/c/Festivo



Sytytin kynttilän jokaiselle isovanhemmalleni: mummulle ja papalle, mammalle ja papalle





Muistelukahvit






Hiukan valuttavat kynttilät...


...piti laittaa tarjottimelle




Iltakahviin mennessä kynttilät olivat jo palaneet lyhyiksi. Vasta sammutellessa huomasin, että remontin yhteydessä palovaroitin on siirretty juuri kynttilänpolttopaikkani yläpuolelle. Valo jo vilkkui, ääntä ei vielä onneksi tullut. Tässä paikassa kynttilöiden polttaminen, sammuttaminen ja savuaminen on virhe!



Muistot ovat lämpimiä ja kirkkaita!








4 kommenttia:

  1. Miten tähän postaukseen olikin mahdutettu koko elämän kirjo ilosta suruun? Hymyilin ja lähes kyynelehdin vuorotellen. Appiukko, lasten rakas pappa, haudattiin perjantaina ja tämä viikonloppu on ollut haikeaa aikaa. Kirjoitit niin kauniisti poisnukkuneista rakkaista, että ihan sydäntä pakahdutti.
    Ihania kuviakin olit taas ottanut ja nohevan luovasti olit soveltanut leipomisreseptiä. Kuppikakut näyttivät suussasulavan herkullisilta... olisinpa päässyt maistamaan!
    Mahtavaa marraskuuta sinulle ja blogille! Täällä satelee lunta. Mitenkäs teillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja jaksamista teille kaikile, papan muistoista kasvaa päivä päivältä suurempi ja valoisampi ja suru sydämessä kevenee. Aika on niin armollista. Mutta ensin on suru surtava.

      Joo, minä olen varsinainen kokeileva kokki ;) Jos harvoin leipoo, ei voi olettaa, että aineet olisivat valmiina... Parhaillaan Kuopus rapisee, vatkaa ja mikrottaa -tulossa on mudcake!

      Ja meillä sataa ihan silkkaa puurovettä ;)

      Poista
  2. Ihania muffareita! Mieheni osallistui pari vuotta sitten movemberiin kasvattamalla myös ne viikset. Pyysin sittemmin kohteliaasti osallistumaan vain rahallisesti. Viiksekäs mies ei hurmannut minua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä olivat kyllä cupcaket :) Viiksistä viis, Ukolla on parta, siksi viiksien pito jää mun kontolle ;)

      Poista