Powered By Blogger

torstai 18. joulukuuta 2014

352. kuppi



Let it snow
*********

Työpäivä oli glögiaamiainen työkaverin luona...


...enkeleitä, kynttilänvaloa...


...ja lunta!


Kotiin saavuin hämärän kähmässä...


...ja virittelin taas jouluvaloja...



...ja kahvia!


Nämä lyhdyt tein vuosi sitten Toivolan Wanhalla pihalla, Butik Malfatton lyhtykurssilla. Materiaalina jyrsijäverkko ja pellavapaperi


Minulla on nämä kaksi sekä adventtilyhdyt, joita varten eilen kirpparilta ostin nämä kynttiläkipot. Ensi vuonna pääsevät nuo adventtilyhdyt esille ;)


Kahvit join Kuopuksen suloisesta joulumukista




Tässä jälleen yksi jouluperinteeni: minulla pitää aina olla TV-lehti, josta näen KAIKKI joulun ajan ohjelmat!


Paljon hyvää on luvassa





Joulupäivänä (ennen tämä oli aattona!) ihan pakollinen joululeffa -joka muuten puuttuu hyllystäni!


Sitten oli käpertymisen aika. Kaikki niistäminen ja yskiminen oli vienyt voimat ja halusin vain olla, kuunnella joululauluja... Samuli Edelmanin vuoro!




...ja tunnin torkutkin kerkesin yskimisen lomassa ottaa.

Ruoka-aika meillä näytti tältä:


Telkkarista tuli hauska joululeffa Loistavat naapurit, Deck The Hall 

"Nykyaikaisessa joululeffassa omahyväisen Steve Finchin perhe saa uusia naapureita, kun vastapäiseen taloon muuttaa Buddy Hall perheineen. Ensitöikseen Buddy vie Steven kädestä aamulehden ja kahvin. Sitten mies koristelee talonsa jouluvaloilla, koska sitä ei näy netin satelliittikuvissa, toisin kuin Finchien talo. Koristelu vain yltyy ja Steve hermostuu. Hän yrittää katkaista sähköjä, mutta naapurilla on meluava generaattori, joka tuottaa tarvittavan sähkön. Pian Buddy uhkaa Steven asemaa kaupungin joulukomiteassa. Pikkuhiljaa isien kiista kasvaa täydeksi sotatilaksi..."
 
 
Kriitikot haukkuvat tämänkin leffan, mutta viis siitä, minä viihdyn!


Käperryin oikein kunnolla, vähän tähän tyyliin:


Kuva-arkistoni kätköistä kaivoin vielä tämän kuvan, jossa sarjakuvataiteilijat Anni Nykänen (oik.) ja Milla Paloniemi piirtävät minulle Mummoa ja Kiroilevaa siiliä


Pekka Pouta lupasi valkean joulun! Siihen on enää viikon verran...

Nyt on aika käpertyä yöpuulle taas voimia keräämään. Yksi työpäivä jäljellä...


2 kommenttia:

  1. Minulta oli jäänyt tämä postaus huomaamatta aiemmin... hupsis!

    Mutta en voinut olla pysähtymättä tarkastelemaan hienoa laulavaa enkeliä, jossa vanha kirja oli saanut uuden elämän. Joskus vielä kokeilen askarrella tuollaisen!

    Aivan ihanat olivat myös verkkolyhdyt! Valo siivilöityy kiehtovasti reikien läpi ja luo mystistä tunnelmaa. Tuollaisiakin voisin joskus kokeilla tehdä...

    Kuten huomaat, blogisi on houkutuksia pullollaan! Onneksi ihan sallittuja houkutuksia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Houkutuksia riittää, puolin ja toisin ;)

      Lyhtyihin olen itsekin ihastunut ja kirjaenkeleitä käännellään varmasti töissä heti elokuusta alkaen ;)

      Poista