Ei sillä, että muista päivistäni olisi elämää puuttunut, mutta tämä päivä oli täyttä elämää!
Eilen bongasin niin hyvän Saludo-tarjouksen, että tänään sitten juotiin "kunnon kahvia"
Aamukahvia tulossa...
Ja kun kahvi oli kupissa hipsin takaisin sänkyyn...
...koska minulla oli Tapaaminen elämän kanssa!
Siis hyvä kirja kesken:
Ei saa suuttua minulle: minä taittelen kirjoihin hiirenkorvia! Oikeasti rakastan kirjoja, siksi haluan kaikki hyvät kirjat omikseni, lainaaminen ei riitä. Ostan kirjoja kirppareilta ja kirjakaupoista. Aina on haku päällä. Tykkään kirjojen kansista, kansikuvista ja tekstuurista. Silittelen kirjojani. Tykkään myös kirjojen hajusta, vaikka kirpparilta ostamiani kirjoja en haistele... Eniten tietenkin pidän sanoista ja niistä muodostuvista kertomuksista. Siksi luen :)
Ja muutamana iltana minulla on ollut Tapaaminen elämän kanssa käsissäni. Muistiin merkittyjä sivuja on kertynyt näin paljon:
Kovin usein kirjoissa ei käydä Suomessa...
Tässä kirjassa ymmärretään kahvin päälle...
...kahviasioita tulee vastaan monen hiirenkorvan verran
Myös rakkaat tupperkipponi saavat osansa:
Ja lisää kahvia...
En meinannut millään malttaa lopettaa lukemista...
...vapaapäivä ja pyykkikonekin jo pyörimässä...
Tämäkin vielä:
Oi voi, en päässyt ihan loppuun asti, mutta muu elämä kutsui!
Vaikka...
NYT lasken kirjan kädestäni!
Välipala-aikaan...
... molemmat aikaansaaneeni elämät olivat jo hereillä...
Olen aina tykännyt ääneen lukemisesta, Kuopukselle saa vieläkin toisinaan lukea ja tänään oli päivä, jolloin aloitettiin uusi kirja Viisikon seikkailuista:
Ulkoilmaelämäänkin ehdin. Sain Kuopukselta naapurihuoneesta WhatsApp-viestin: "Moi äiti lähetkö kävelyl?" Mennään!
Pakkasta oli -21, mutta kun laittoi sopivasti vaatetta, niin puolen tunnin kävely meni lämpimissä tunnelmissa ;)
Viereiselle kentälle alkaa ilmaantua luistelukenttä...
Kuten alussa jo lupasin... Elämäntäyteinen päivä...
...ja ilta
Ja ihan lopuksi Antti Tuiskulla oli elämän nälkä...
...Ja silloin kun henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää
Elämän nälkä
hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä
istuu olkapäällä
käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee
elämän nälkä
eteenpäin rohkaisee...
- Pave Maijanen -
En ymmärrä... enkä tiedä miksi...
VastaaPoistamutta tämä teksti ja kertomus sai minut ihan kihelmöivälle kananlihalle, kun kuulosti niin kivalle ja mukavalle. Olipas hyvää elämää! :)
Sulla taitaa olla kylmä, jos oot kananlihalla :D Ei vainkaan, siskoseni, joskus elämä vaan on!
PoistaKiva postaus! Hercule Poirot'n kirjailijaystävällä on kirjoissaan kuvitteellinen suomalainen henkilö Sven Hjersson, jonka nimi mainitaan monessa Poirot'n jaksossa. Mistähän A. Christie keksi suomalaisen Hjerssonin; sitä olen usein miettinyt? Suomi tai suomalaiset eivät taida todellakaan kovin usein päästä ulkomaisten romaanien sivuille.
VastaaPoistaNäitkö muuten joulun aikaan elokuvan Enid Blytonista? Sen perusteella tuottelias lastenkirjailija ei ollut mikään unelmaäiti omille tyttärilleen. Tiedä sitten, mikä on totuus, mutta elokuva oli kyllä ihan mielenkiintoinen.
Mukavaa talvipäivää Sinulle!
Kiitti! Hih, ei ainakaan kolmen yleisimmän suomalaisen nimen joukossa ole tuo Hjertsson :D
PoistaEnpä nähnyt mainitsemaasi elokuvaa. Harmi, että just sitä ei tule uusintana kun muutoin tulee uusintaa ja uusinnan uusintaa koko viikon ajan. Joku haihurrikaani kolmesti viikossa, niin jopas on! Ja se on vielä trilogia...
Mua jäi tästä vain vaivaamaan WhatsApp :D Enkö mä tiiä jottain ;)
VastaaPoistaMulla on siis älytyöpuhelin ja käytän sitä vain työasioihin...
Poista