Ihanaa nukkua pitkään, antaa verhojen olla kiinni ja viis veisata sateen ropinasta... Ja sitten kun oli tarpeeksi nukkunut, hymyillä sateen ropinalle niin, että kuola valuu suupielestä ;)
Sain kerran yhdeltä postcrossarilta kortin mukana tämän lehtileikkeen, koska tuo sanonta on PC-profiilissani ;)
Pikkuisen kauhunhetken paikka, kun suodatinpussilaatikko oli tyhjä... Onneksi oli 200 varapussia ;)
Keittelin kahvit ja palasin petiin. Päätin lukea loppuun kirjan, joka on ollut lukeilla iät ajat...
Kirjeitä, viestejä... Erityisesti tykkään näistä "käsialalla" kirjoitetuista kirjeistä <3
Kahviakin kirjassa on juotu...
LOPPU!
Jennifer Stirling herää vuonna 1960 lontoolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän ei muista aiempaa elämäänsä, ei aviomiestään, ei mitään ajasta ennen onnettomuutta. Kotiuduttuaan sairaalasta hän löytää riipaisevan rakkauskirjeen, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksena on vain ”B” – mies, jonka eteen hän oli ollut nähtävästi valmis uhraamaan kaiken.
Vuonna 2003 motivaationsa ja parisuhdekiemuroiden kanssa kamppaileva toimittaja Ellie Haworth löytää työpaikkansa arkistojen kätköistä samaisen kirjeen ja haluaa vimmaisesti selvittää tuntemattomien rakastavaisten kohtalon – siinä toivossa, että hänenkin tarinansa saisi onnellisen lopun.
Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on paitsi taiten kerrottu ja aseista riisuva tarina rakkaudesta, myös rakkauskirje kahden eri vuosikymmenen Lontoolle ja ylistys käsin kirjoitetun sanan voimalle.
”On hyvin vaikeaa luoda rakkaustarina, joka on paitsi vangitseva myös todentuntuinen – ja kirjallaan Ole niin kiltti, älä rakasta häntä Jojo Moyes onnistui tekemään sen vieläpä kahdesti. […] Moyes on valtavan lahjakas tarinankertoja, jota en voi kuin ihailla.”
– Paula McLain, menestysromaanin Nuoruutemme Pariisi kirjoittaja
”Upea, tunteellinen ja voimakas kirja – täysosuma kaikille, jotka rakastavat Mad Meniä.”
– Sophie Kinsella
”Palkittu, sukupolvien välisen kuilun yrittävä rakkaustarina menetetyistä yhteyksistä ja pitkästä odotuksesta osuu romanttiseen kultasuoneen.”
– Kirkus
Omasta mielestäni ihan ookoo. Ei vedä vertoja muille Moyesin kirjoille...
Mutta iltapäivä oli jopitkällä, kun petistäni nousin... Ja oli aika siirtyä sohvaan löhöämään ja katsomaan kolme EM-peliä :)
Perunat sain keitettyä ja pyykit ripustettua, mutta muuten oli täydellinen löhöilylauantai!
Sateen ääni on kyllä lumoava! Siinä on jotain puhdasta ja rentouttavaa.
VastaaPoistaSade on <3
Poista